Nauhakohina

Kaikissa äänentoisto- ja tallennusjärjestelmissä esiintyy pohjakohinaa. Erityisesti kelanauhurin kohina todettiin aikanaan studiotyöskentelyssä pullonkaulaksi, pystyihän muu laitteisto huomattavasti laajempaan, yli 100 dB dynamiikkaan.

Nauhakohina syntyy, koska tallennusmateriaalin “alkeismagneetit” järjestäytyvät nauhassa satunnaisesti. Magnetoitumattomassa nauhassa nämä hiukkaset ovat tasaisesti sekaisin, ja niinpä niiden aiheuttama kohina kuuluu aina, jopa tyhjässä nauhassa. Pohjakohinan vähentämiseen on omat keinonsa:

• leveämpi ääniraita: näin saadaan enemmän varsinaista “hyötyenergiaa”. Raidan leveyden tuplaaminen kohottaa signaalin energiaa 6 dB, kohinan taso nousee vain 3dB.
• Suurempi nauhanopeus: diskanttipään dynamiikan parantuessa voidaan äänitys- ja toisto-EQ:lla saada useiden desibelien parannus pohjakohinaan.
• Suurempi äänitystaso: Uudet, paremmat nauhalaadut mahdollistavat referenssitason nostamisen perinteisestä 385 nWb/m yli 500 nWb/m, taas saadaan yli 3 dB korkeampi keskimääräinen signaalitaso, joten dynamiikka paranee.

Niinpä nykyaikaisella studionauhurilla päästäänkin melko lähelle CD:n dynamiikkaa, kohinanvaimentimilla jopa reilusti yli.

Nauhakohinan lisäksi kelanauhurilla esiintyviä häiriöitä ovat mm. modulaatiokohina ja erilaiset värinäilmiöt.