Lähetinhuoltoa

Korjattavaksi tuli 2 kilowatin FM- lähettimen pääteastetta. Malli on CTE VL-1000, varsin yleinen Suomalaisilla paikallisradioasemilla. Nämä yksilöt ovat saaneet pahoja savuvaurioita lähetinhuoneen tulipalossa. Tämän jälkeen niitä oli varastoitu 13 vuotta metallikontissa kesät talvet. “Saako näistä enää mitään toimivaa?” oli kysymys.

Kaapelipalossa PVC- muovin palokaasut muodostavat sammutusveden kanssa suolahappoa, joten syöpymisriski on suuri siellä mistä laite on päässyt kastumaan. Syöpyminen jatkuu eteenpäin jos happoa ei neutraloida. Ensimmäinen tehtävä olisi siis pestä kaikki osat emäksisellä pesuaineella. Konetiskiaine osoittautui riittävän emäksiseksi, tiskikoneen käyttö pesuun olisi helpottanut hommaa, mutta suurimmat osat eivät olisi mahtuneet tiskikoneeseen.

Kansilevyjen kiinnitysruuvit olivat ruostuneet kiinni. Tukevasti. Suurin osa aukesi pientä väkivaltaa käyttäen, osa piti porata irti. Kannen alta paljastui, että toinen laite oli vetänyt savua sisäänsä, toinen oli selvästi puhtaampi (virta oli katkennut aiemmin?) Toisen laitteen takapanelin tuulettimen ritilä oli puoliksi sulanut ja tuulettimen laakeri paljastunt, ruostetta oli laakerin pinnassa.

Purkuoperaation jälkeen kaikki osat pestiin huolellisesti väkevällä konetiskiaineliuoksella. Liuoksen pitää antaa vaikuttaa pidempään, korkeampi lämpötila on eduksi. Ainoat osat joita ei saa kastella:

• Käämityt komponentit (muuntajat, releet, kelat)
• kytkimet, potikat, trimmerit
• laakerit

Lattakaapeleiden puristusliitosten luotettavuus saattaa myös kärsiä vesipesussa, joten ne puhdistettiin kostealla rievulla. Piirilevyn pinta pestiin siveltimellä, väistellen vedenarkoja komponentteja. Releet olivat n.s. pesunkestävää mallia, joten niitä ei säälitty. myös trimmerit oli suojattu säädön jälkeen sinetöintimaalilla, joten ne saivat lievän vesipesun. Huuhtelun jälkeen piirilevyt näyttivät paikoitellen hyvältä, kuin tehtaan jäljiltä.

Alumiinin korroosio tuottaa valkeaa jauhoa, alumiinioksidia. Tämä on varsin kovaa materiaalia, joten sen joutuu raaputtamaan pois sieltä missä tarvitaan kunnollinen sähköinen kontakti. Tässä on kyseessä tehokas radiolähetin, joten kotelon RF-tiiviys pitää olla kunnossa. Emäksinen pesuaine auttoi jonkin verran, loput hapettumat poistettiin hiekkapaperilla.

Kokonaan vaihtoon meni vain yksi tuuletin ja yksi tuulettimen ritilä sekä pari kahvaa, ne olivat sulaneet käyttökelvottomiksi.

Kokoonpanon jälkeen lähettimet testattiin moduli kerrallaan. Virtalähteen testaus alkoi verkkomuuntajasta, sen lepovirta mitattiin ja havaittiin olevan sallituissa rajoissa. Muuntaja ei siis ollut päässyt kastumaan missään vaiheessa. Eristysvastusmittarilla tarkistettiin sähköturvallisuus ja havaittiin sen olevan kunnossa. Tasasuuntaaja ja suotokondensaattorit testattiin seuraavaksi, minkä jalkeen apujännitteet saatiin päälle. varoitusledien toiminta testattiin, virtalähteen referenssijännite tarkistettiin.

Hakkurivirtalähde testattiin ensin ilman crowbar- kytkentää. Pääteasteelle menevä DC-syöttöjohto jätettiin kytkemättä, ylijännitesuojauksen tyristorin liipaisujohto irrotettiin piirilevyltä ja virrat päälle: kaikki jänniteet olivat sallituissa rajoissa. Crowbar- kytkennän ohitus on erityisen hyödyllinen, se polttaisi vikatilanteessa varsin kalliin sulakkeen. Tämän testin jälkeen kytkettiin viimeisetkin johdot kiinni ja testattiin pääteasteen standby- tilanne. Fettien Bias- jännite sallituissa rajoissa, lepovirta nollilla.

RF- testaus tehtiin (suren keinokuorman puuttuessa) vain 500 wattiin asti, hetkellisesti. Lähtevän ja heijastuvan tehon mittareiden kalibroinnit tarkistettiin 100 ja 250 watin tehoilla ja havaittiin kaiken olevan kunnossa.

Nämä laitteet menevät varalähettimiksi. Ne toki saattaisivat kestää jatkuvaa käyttöä vuosikausia. Suuritehoisista varalaitteista on vuosien mittaan havaittu olevan puutetta.