monoäänitteen prosessointi “stereoksi”

Tapa 1:

Otetaan 1 kpl stereo- ekvalisaattori (Graafinen eq), johdetaan mono-ohjelma molempiin kanaviin. Leikataan keskiäänialueelta vuorotellen tiettyjä taajuuksia siten, että kun vasemmasta kanavasta leikataan, oikeaan kanavaan ei kosketa ja päinvastoin. Ohjelma leviää stereoksi, mono-yhteensopivuus on kohtuullinen mutta ei hyvä. Kuulokekuuntelussa saattaa olla hyvinkin epämiellyttävän kuuloinen. Yleensäkin soundi on naurettavan ja hylättävän rajalta, mutta näin tehtiin paljon vielä 80-luvulla kun monoäänitteitä piti uudelleenjulkaista stereonauhoituksina.

Tapa 2:

(Tämä temppu on hyvin yleinen moniraita- musiikkiäänitteissä): Panoroidaan signaali toiseen laitaan, ja sama signaali viivästettynä vastakkaiseen laitaan. Viiveen pituus pidetään Haasin ilmiön asettamissa rajoissa (alle 20ms), ja viivästetyn signaalin voimakkuutta lisätään, kunnes stereokuva kullostaa olevan tasapainossa. Haittana on monokuuntelussa korostuva kampasuodin-ilmiö, minkä vuoksi temppu ei yleensä toimi korkeita diskantteja sisältävän signaalin kanssa. Yksittäisen kitararaidan levittämiseen temppu sensijaan soveltuu.

Tapa 3:

Parempi mono-yhteensopivuus saadaan käyttämällä M/S mikrofonitekniikkaan viittaavia periaatteita. Siis alkuperäinen monosignaali on se, mitä monokuuntelussa kuullaankin, S-signaali (siis se stereokanavien välinen ero) on aina vastakkaisvaiheinen ja häipyy monokuuntelussa kuulumattomiin. S- signaali voidaan tehdä samasta alkuperäisestä mono-signaalista useilla eri tavoilla, esim. leikkaamalla matalat taajuudet pois (Bassopään leikkaaminen on välttämätön toimenpide: muuten matalat äänet siirtyisivät kokonaan toiseen kanavaan), tekemällä keskiäänialueelle vaihesiirtoa esim viiveen tai All-Pass- suotimen avulla, lisäämällä kaikua jne. Järkevimmältä tavalta vaikuttaa viivästetyn monosignaalin käyttö: jos viive pysyy alle 20ms:n tuntumassa, viivettä ei kuulla erillisenä kaikuna. S-signaalin voimakkuutta säätämällä voidaan säätää stereokuvan leveyttä. Myös S-kanavan kompressointi on hyvä kikka: voimakkaat instrumentit, esim. basso ja soololaulu, pysyvät näin paremmin keskellä. Jos S-signaalin taso pidetään M-signaalia pienempänä, kampasuodin-efektiä ei synny, toisaalta stereokuvan leveys jää hieman vajaaksi.

Viive em tapauksisa voidaan toteuttaa digitaali- viivelaitteella (moderni tapa), Double- tracking tempuilla (analogia- moniraitakoneen synkkapäältä ulkoiseen nauhuriin ja säätämällä nauhanopeudet sopiviksi) tai työasemassa kopioimalla sama signaali viereiselle raidalle hieman viivästettynä.