Vintage Class A recording channel

“Ennen oli kunnollista”. Putkiteknologian valtakausi studioissa jatkui pitkälle 1960-luvun jälkipuoliskolle, jolloin ensimmäiset transistoroidut ammattilaitteet viimein päästettiin tositoimiin. Nämä erillistransistoreilla toteutetut laitteet eroavat oleellisesti nykyisistä operaatiovahvistimilla toteutetuista toimintaperiaatteen suhteen: näissä transistorit toimivat aina A-luokassa eli transistori ei missään tilanteessa poistu lineaariselta toiminta-alueeltaan.

Studion varastohuoneessa lojui purettuna Norjalaisen Kongsberg Våpenfabrikin valmistama 18-kanavainen mikseri vuodelta 1968. Varsinainen pöytä kanavasäätimineen ja ryhmittelykytkimineen puuttui, mutta aktiivielektroniikka on tallella: mikrofonivahvistimet, summaimet, virtalähde ja kompressori/limitterit. Löytyi myös kehikko, johon mahtuu mukavasti 6 kpl näitä moduleita virtalähteineen. Syntyi idea rakentaa “vintage class a recording channel”, eli signaalitie mikrofonivahvistimesta EQ:n kautta kompresssori/limitteriin. Ulostulo on linjatasoinen (+6 dBu) ja sen voi syöttää ristikytkennän kautta mikserin insert- return liittimestä kanavasäätimelle ja sitä kautta muuntimelle.

Toimintaperiaate

Mikrofoniliittimistä tuleva signaali kytketään mikrofonivahvistimen liittimen nastoihin 1 ja 23. Kanavayksikön sisäinen inserttipiste jumpperoidaan pois käytöstä ja pre-fader-signaali syötetään suoraan viereiselle kompressorimodulille (nasta 3).  Fader recvery- vahvistin (ainoa AB-luokkaan viritetty lohko) jää tässä sovelluksessa pois käytöstä: näin saadaan pidettyä alkuperäinen tavoite tehdä “class A recording channel”. Koska nämä modulit toimivat +48V käyttöjännitteellä, mikrofonitulojen phantom- syöttö on todella helppo toteuttaa.  Linjatulot johdotetaan stereojakin kautta, jolloin kompressoria voi käyttää myös linjatasoisen signaalin kanssa. Jokaisen kanavan phantom- jännitteelle on oma kytkin.

Kanavamodulin (FH61) basso/diskanttileikkurin “flat” asento on tehtaan jäljiltä asetettu 40 Hz- 15 kHz alueelle. Nämä rajataajuudet noudattavat yleisradiokäyttöön soveltuvaa normia, mutta musiikkiäänityskäytössä ne on syytä modifioida: bassoleikkuri 20Hz paikkeille ja diskantti yli 20 kHz.

Kompressori FLB 62 on käyttösäätimiltään erikoinen nykyisiin laitteisiin verrattuna. Ylempi säädin valitsee toimintamoodin (AV= bypass, 4 erilaista kompressio/gain yhdistelmää ja limitteri = B).

Järjestelmätasolla kompressorin toimintataso piti tätä sovellusta varten virittää ulkoisilla komponenteilla siten, että yliohjausvara säilyy. Kanavamodulin alkupään headroom on nimittäin 12dB pienempi kuin muun systeemin.

Mekaaninen toteutus

Laite on rakennettu YLE:n omaa tuotantoa olevaan metallikehikkoon. Kehikossa lienee ollut filminsiirtoyksikön moduleja. Asennettiin Tuchel- moninapaliittimet modulien liittämiseksi, takapaneliin tuli jakit ja XLR- liittimet. Phantom- syötön kytkimet ja vastukset oli helppo rakentaa takalevyyn. Modulien erikoinen maadoitusjärjestely teetti testausvaiheessa ylimääräistä työtä: yksipuolisen käyttöjännitteen vuoksi laitteen inputtien maadoitukset ovat muusta systeemin maadoituksesta erillään ja tämä yhteys piti järjestää modulien ulkopuolella.

Yllättäen siis hyvinkin yksinkertainen tehtävä, saman valmistajan “yhteensopivien” modulien pakkaaminen niiden alkuperäistä tehtävää vastaaavaan käyttöön vaatii melkoisen määrän suunittelutyötä ja mekaniikkaverstaalla vietettyä aikaa. Ylittyyko teoskynnys, eli olisiko tälle työlle varattava oma opus-numero?