Neumann U-67

Neumann kondensaattorimikrofonien valmistus käynnistyi 1928 mallin CMV-3 myötä. Tätä n.s. “Hitler-bottle” mikkiä käytettiin Yleisradiossa vielä pitkälle 1950-luvulle. Tässä isokapselisen kondensaattorimikrofonin esi-isässä suuntakuvion vaihto tapahtui kapseleita vaihtamalla. Teknologian kehittyessä 1940-luvun lopulla valmistukseen tuli malli U-47, missä suuntakuvion vaihto oli toteutettu sähköisesti. U-47:n vahvistinputken valmistuksen päätyttyä 1950-luvulla kehitettiin uusi malli, U-67, jota valmistettiin 1970-luvulle asti. Kapseli oli sama kuin U-47:ssa, rungon muoto muuttui sylinteristä kartioksi. 1970-luvun alussa Neumann siirtyi FET- vahvistimiin, uusi malli U-87 on ulkoisesti lähes identtinen U-67:n kanssa, jopa kapseli on akustisesti identtinen. U-87 poikkeaa näistä aiemmista malleista käyttöjännitteen syötön suhteen, se toimii 48 V phanotom- jännitteellä.

Putkimikrofonit vaativat 2 käyttöjännitettä. U-67:n putken hehkutukseen käytetään 6.3 V / 300 mA tasajänitettä. Hehkutuksen tehonkulutus on 1,9 wattia. Jännitelähteessä on transistorilla toteutettu stabilointiosa, joka syöttää kaapeliin 300 mA tasavirran. Tällä ratkaisulla kaapelin pituus ei vaikuta putken hehkutukseen. Virtalähteessä on hehkupiirille merkkilamppu, joka syttyy vain kun mikrofoni on kytkettynä ja kaapeli on ok.  Anodijänntteeksi mikrofonille syötetään 250 V tasajännite. Tästä saadaan myös kapselin polarisaatiojännite ja suuntakuvion vaihtamiseen tarvittavat jännitteet.

Audiopajan U-67:t ovat Yleisradion vanhaa kalustoa. Ne on alunperin toimitettu Telefunkenin äänipöytien mukana, mistä johtuen mikrofoneihin on liimattu Telefunkenin logot alkuperäisen Neumann- logon päälle. Mikrofonien virtalähteet (tyyppi NUK) ovat olleet äänipöytien runkoon asennettuina ja kaapelointi on alunperin ollut kiinteästi studion seinärakenteiden sisällä. Virtalähteille on Audiopajalla tehty kuljetuksen ja käytön helpottamiseksi alumiinikotelo, johon mahtuu 2 modulia samaan pakettiin.