Efektit nauhanopeutta muuttamalla

Kelanauhureissa oli jo varhaisessa vaiheessa käytettävissä useita nauhanopeuksia. Pienellä nopeudella oli tarkoitus taltioida pääasiassa puhetta: kohina kasvaa, diskanttipään dynamiikka heikkenee, mutta nauhaa kuluu vähemmän. Suuret nopeudet oli tarkoitettu laadukkaampaan työskentelyyn. Nopeudet olivat suhteessa 1:2, eli 4.75, 9.5, 19, 38, 76 cm/s. Jo 50-luvun alussa Les Paul hyödysi nopeudenvaihtoa: tempon voi pudottaa puoleen ja sävelkorkeus transponoituu oktaavilla, joten hyvinkin teknisiä kitaratiluja oli mahdollista äänittää ilman sen kummempaa harjoittelua!. Portaaton nopeudensäätö eli vari-speed tuli 1960-luvulla käyttöön erityisesti radiomainostuotannossa, kun mainosspotin kokonaispituus piti saada mahtumaan tiettyyn aikaan. Nopeudensäädön efektikäytössä äärimmäisiin kokeiluihin meni Jerry Samuels -niminen New Yorkilainen äänittäjä vuonna 1966. Tuote julkaistiin taiteilijanimellä Napoleon XIV, kappaleen nimi on “they’re coming to take me away ha-haa“

digitaalisessa äänityksessä vari-speed onnistuu kunnolla vain ylöspäin. Alaspäin vari-speed toimii vain n. 10%, minkä jälkeen laatu huononee. Tämäkin sillä edellytyksellä, että käytetään vähintään 48 kHz näytteenottotaajuutta. 44.1 kHz:lla vari-speed alaspäin ei toimi lainkaan. 96 kHz sample rate mahdollistaa laajemman efektin