Ambienssimikrofoneista

Äänitettäessä musiikkia lähimikrofonitekniikalla menetetään yleensä akustisen tilan tuntu ja instrumentit siirtyvät äänikuvassa etualalle. Syy tähän on, että lähelle tuotu mikrofoni poimii instrumentin suoran äänen voimakkaasti, kun taas tilan seinistä heijastuvat n.s. varhaiset heijastukset (Early Reflections) vaimenevat liiaksi ja häviävät kuulumattomiin. Näiden heijastusten tuottaminen elektronisilla jälkikaiuntalaitteilla on osoittautunut vaikeaksi. Jos huoneesta poimitaan sen luonnolliset heijastukset, saadaan tilan muotoa vastaava äänikuva luoduksi ja varsinaisen jälkikaiunnan lisääminen kaikulaitteilla onnistuukin sitten helposti. Ambienssimikrofoneilla saadaan siis äänitteisiin lisää tilantuntua, “ambienssia”.

Perusidea:

Äänitetään instrumentti normaaliin tapaan lähimikrofonitekniikalla. Samanaikaisesti äänitettään tilan ambienssia hieman kauemmaksi sijoitetulla mikrofonilla (tai mikrofoniparilla).

Mikä mikrofoni ambienssimikiksi?

Ambienssimikrofonin taajuusvasteen tulee olla tasainen, myös sivulta tuleville äänille (heijastuksia ja kaikua tulee kaikista suunnista!). Tästä syystä esim. useimmat kardioidimikrofonit eivät aina sovellu, koska niiden suuntakuvio kapenee diskanttipäässä, bassoalueella suuntakuvio lähenee palloa!.

Pallosuuntakuvio toimii erinomaisesti, jos huoneen “soundi” on hyvä, siis ei liian tumma eikä liian kaikuisa. Kirkkoakustiikassa (liikaa kaikua) tai ravintolassa (kokolattiamatto imee diskantin) pallomikrofoni voi tuottaa ongelmia.

Kahdeksikkoa voi käyttää, jos kaikua on liikaa. Tällöin mikrofonin saa riittävän kauaksi soittimista ja voidaan poimia halutut heijastukset.

Haulikkomikrofoni? Ei ehkä kovin järkevän tuntuinen ratkaisu musiikkitaltioinneissa, mutta kokeile tätä: sijoita haulikko riittävän kauaksi bändistä ja suuntaa yleisöön päin. Varsinkin suurissa ulkoilmatilaisuuksissa saat yleisön äänet hyvin mukaan, samoin ambienssin. Mikrofonikanavia ei tarvitse avata kovin paljoa, joten mikrofonin takasektorista vuotavan äänen (=Bändi) huono soundi ei pilaa kokonaisuutta.

Minne sijoitetaan?

Lähimikrofonista ja ambienssimikrofonista saatavat äänisignaalit eivät saa erota ajoituksen puolesta yli 20mS (muista Haasin ilmiö!), joten maksimietäisyys esim. rummuista on n 6.5 m Muuten sijoittelussa saa käyttää omaa mielikuvitustaan, mutta kannatta valita paikka, jossa bändin balanssi on mahdollisimman hyvä (Tai, jos vain osalle soittimista halutaan ambienssia, valitaan paikka tämän perusteella). Kokemus on osoittanut, että paras paikka esim. Jazz- bändiä äänitettäessä on n. 3-5 m rummuista yleisöön päin, PA- kaiuttimien kanssa samalla linjalla, suhteellisen korkealla. Sinfoniaorkesterilla hyvä paikka löytyy 2-3 m kapellimestarin selän takana, 4-5 m. lattiasta ylöspäin (sama kuin äänitettäessä yhdellä stereoparilla, joten ambienssimikrofonien ääniraidat ovat samalla äänityksen varmuuskopio!). Haasin ilmiön vaikutusta voi eliminoida mm. viivästämällä spottimikkien kulkuaikaa ambienssimikkeihin nähden.

Yksi teoria sijoittaa ambienssimikrofonit pisteeseen, jossa suora ääni ja kaiuntakenttä ovat yhtä suuret (n.s. kaiuntaetäisyys). Tämä etäisyys sinänsä on varsin hankalasti määriteltävissä, koska siihen vaikuttavat huoneen jälkikaiunta-ajan (=lyhentää kaiuntaetäisyyttä) lisäksi äänilähteen ja mikrofonien suuntakuviot ja suuntaukset (kapeampi suuntakuvio pidentää kaiuntaetäisyyttä).

Miten suunnataan?

Mikrofoneista rakennetaan tavallinen stereopari (A-B, jos pallokuvio, X-Y tai ORTF, jos kardioidi tai kahdeksikko) ja suunnataan bändiä kohti. Tällöin mikrofoneista tulee tietysti varsin voimakkaasti myös suora ääni, mutta koska se on hieman jäljessä, korva ymmärtää sen heijastukseksi.

Miksaus:

Ambienssimikrofonit voidaan lopullisessa miksauksessa säätää varsin suurelle. Tämä helpottaa varsinkin kiireellisessa live- tilanteessa balanssin muodostamista: Ensin avataan ambienssimikrofonit, tuodaan solisti pintaan ja tämän jälkeen voidaan rauhassa lähteä muodostamaan “läheisempää” soundia, poimimalla muiden instrumenttien lähimikrofonit äänikuvaan mukaan, lähimikrofoneista tulikin “etäisyyden säätövälineitä”. Taitava miksaaja muodostaa tällä tekniikalla kelvollisen soundin muutamassa sekunnissa!

Stereokuvan voi säätää täysilevyiseksi. Mikrofoneja sijoitettaessa kannattaa huolehtia vasemman ja oikean kanavan paikoista, muuten panoroinnit saatavat mennä sekaisin.

EQ: kannattaa välttää liiallista taajuusvasteen muokkausta. Varsinkaan keskiäänialueelle ei saa koskea. Bassopäätä voi joutua leikkaamaan, kokeile kuitenkin mieluummin bassosäädintä kuin leikkuria. Diskanttipään nostaminen kompensoi toisinaan huonon salin tunkkaista soundia.

Jos käytät pallokuvion mikrofoneja, kannattaa kokeilla Acoustic Pressure Equalizeria, joka korostaa hieman diskanttia ja lisää diskanttipään suuntaavuutta. Tällä tempulla saat tarvittaessa esim. siirrettyä yleisöä kauemmaksi (takaa tulevien äänien presence- alue vaimenee) tai lisää kirkkautta puiseen akustiikkaan. PZM- tyyppisellä mikrofonilla takasektorin vaimennus edelleen paranee.

Kokeile myös näitä:

Sijoita ambienssimikrofonit studion keskelle. Tämän jälkeen äänitä kaikki instrumentit stereona (siis tarvitset aina 2 raitaa, joille äänität ambienssiparin ja mahdollisesti myös lähimikrofonin. Suunnittele äänikuva etukäteen (Piirrä paperille, mitä haluat!) ja sijoita soittajat ambienssipariin nähden juuri näille kohdille, siis leveys- ja syvyyssuunnassa. Älä unohda lähimikrofonien panorointia ja “etäisyyssäätöä”!. Loppumiksauksessa yhdistä nämä stereoraidat ja saat “käsinkosketeltavan” äänikuvan, jossa on leveyttä ja myös syvyyttä. Raitoja tarvittiin lähes tuplasti perinteisiin työmenetelmiin nähden, mutta mitäs siitä…

5.1 surround-äänityksissä ambienssimikrofonilla voi muodostaa varsin luonnollisen tilan. Kokeiluun kannattaa käyttää esim. Soundfield- mikrofonia, jolloin kapselien väliset kulkuaikaerot pysyvät pieninä. Hyviä tuloksia saa rakentamalla 3:sta studiomikrofonista M/S parit niin, että M-kanava on pallo, S1-kanava tekee vasen-oikea erotuksen ja S2 kanava etu-taka-erotuksen. Tämän äänityksen purkuun 4-kanavaformaattiin tarvitaan Ambisonics– järjestelmän B-formaatin dekooderi, jonka on ladattavissa VST-plugin-modulina Ambisonics- sivuilta.

Kaikulaitteet, tarvitaanko niitä?

Jos olet valinnut musiikkityylille sopivan salin, kaikulaitteita ei ehkä tarvita? Äänitys onnistuu usein parhaiten ilman turhia vimpaimia.

Yhteenveto:

1. Muista Haas- ilmiö
2. Älä summaa kahta mikrofonia siten, että niistä saatavat signaalit ovat täsmälleen yhtä voimakkaat (Syntyy kampasuodin tai  Flanger)
3. Pallo vai kahdeksikko?
4. Kun tila on tyhjä ja mikitys vielä paikallaan, ota talteen tilan impulssivaste. Sille saattaa tulla hyötykäyttöä miksausvaiheessa, konvoluutiokaikulaitteella saat lisättyä saman salin ambienssia lähimikitykseen. Impulssivaste äänitetään ampumalla starttipistoolilla lavalla, poimitaan talteen ambienssimikityksellä